Pohdintaa siitä, mitä Vuoden parkanolainen -tittelin saavuttaminen vaatii. Onko kyse vain näkyvyydestä, vai vaaditaanko arvonimen taakse konkreettisia tekoja?
Arjen sankarit ja julkisuuden valokeila
Vuoden parkanolainen -titteli on perinteisesti nostanut esiin henkilöitä, jotka ovat tehneet pyyteetöntä työtä yhteisön hyväksi.. Aika ajoin nousee kuitenkin kysymys siitä, ansaitseeko kuka tahansa tittelin pelkällä näkyvyydellä, vai pitäisikö huomio kiinnittää niihin arjen sankareihin, jotka toimivat ilman juhlapuheita.
Nykypäivän yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, jossa digitaalinen vaikuttaminen ja sosiaalisen median näkyvyys korostuvat, perinteiset arvot joutuvat koetukselle.. Parkanossa on nähty monenlaista toimintaa, aina paikallisista yrityksistä ja urheiluseuroista, kuten PaPon joukkueista, aina yhteisöllisiin hankkeisiin.. Silti kysymys ”ansaitsemisesta” on moniulotteinen ja herättää keskustelua paikallisten keskuudessa.
Yhteisön rakentaminen vaatii aikaa ja hikeä
Kun tarkastelemme paikallista elämää – olipa kyse sitten yrittäjien panoksesta uusiin palveluihin tai vapaaehtoistyöstä – huomaamme, että aito vaikuttavuus syntyy harvoin yhdessä yössä.. Kun puhutaan vuoden merkittävimmistä hahmoista, on helpompaa nostaa esiin niitä, joiden kasvot näkyvät lehtien sivuilla.. Todellinen vaikuttaminen kuitenkin tapahtuu usein siellä, missä kukaan ei ole ottamassa valokuvia: pelastuslaitoksen arjen turvaamisessa, pienyrittäjien sitkeässä työssä tai järjestötoiminnan hiljaisessa jatkuvuudessa.. Misryoum havainnoi, että yhteisöllisyyden ytimessä sykkii nimenomaan tämä näkymätön työ, joka mahdollistaa muiden menestyksen.
Miksi yhteisön tunnustus on tärkeä?
Valintaprosessit ja niiden kriteerit kertovat paljon paikkakunnan arvoista.. Jos painotamme vain mediaa kiinnostavia aiheita, unohdamme helposti sen hiljaisen enemmistön, joka pitää kunnan rattaat pyörimässä.. Tulevaisuudessa olisi tärkeää pohtia, miten voimme tuoda esiin nekin, jotka eivät pyri parrasvaloihin, mutta joiden panos on elintärkeä parkanolaiselle hyvinvoinnille.. Tittelin tulisi olla peili, joka heijastaa koko yhteisön monimuotoisuutta, ei vain sen äänekkäimpiä tai näkyvimpiä edustajia.. Keskustelu tästä aiheesta on välttämätöntä, jotta kukaan ei jäisi unholaan, vaikka teot tapahtuisivat kauempana valokeilasta.