Valokuvaaja Saija Rantasalo haluaa tuoda ikäihmiset näkyväksi. Vaasan Vuorikodilla esillä oleva muotokuvanäyttely muistuttaa ihmisen arvokkuudesta elämän kaikissa vaiheissa.
Vaasan Vuorikodin senioritalon seinillä avautuu tänä keväänä pysäyttävä näkymä.. Kahdeksantoista valokuvamuotokuvaa muodostavat näyttelyn, jonka keskiössä on iäkäs ihminen kaikessa arvokkuudessaan.. Valokuvaaja Saija Rantasalo on ikuistanut nämä kuvattavat tavalla, joka pysäyttää katsojan pohtimaan ikääntymisen kauneutta ja ihmisarvon pysyvyyttä.
Kamera kohtaa ihmisen arjen
Kuvat eivät ole perinteisiä, jäykkiä studiomuotokuvia, vaan ne syntyivät Vuorikodin yhteisessä olohuoneessa, jonne Rantasalo pystytti tilapäisen studion.. Tämä ratkaisu toi kuvausprosessin osaksi asukkaiden tuttua arkea.. Kun kameran edessä on tuttu ympäristö, jännitys hälvenee ja tilaa jää aidolle kohtaamiselle.. Rantasalon tavoitteena on ollut tavoittaa kuvattavasta se hetki, jolloin hän unohtaa olevansa kuvattavana ja on vain oma itsensä.
Projektin inhimillistä ulottuvuutta syvensi Vaasan kaupungin tuetun työllistämisen palveluiden tiimi.. Mukana olleet työkokeilijat eli ”helpparit” huolehtivat kuvattavien hiustenlaitosta ja ehostuksesta.. Tämä panos loi kuvauspäiviin tapahtuman tuntua; kuvattavat saivat valita vaatekaappinsa parhaimmiston ja valmistautua hetkeen, joka oli omistettu vain heille.. Yhteistyö kuvattavan, kuvaajan ja avustajien välillä synnytti ainutlaatuisen vuorovaikutuskuplan, joka välittyy lopputuloksesta asti katsojalle.
Voimauttava kuvaus ja identiteetin vahvistaminen
Valokuvaus on perinteisesti keskittynyt elämän merkittävimpiin virstanpylväisiin, kuten rippi- tai hääkuviin.. Vuosien kuluessa kuvien määrä monen kohdalla kuitenkin vähenee, ja ihminen saattaa kadota kuvavirrasta.. Rantasalon näyttely haastaa tämän vallitsevan trendin.. Hänen mukaansa positiivinen valokuvaus voi olla merkittävä tekijä ikäihmisen itsetunnon ja omanarvontunnon vahvistamisessa.. Kun ihminen näkee itsensä vuosikymmenten jälkeen ammattimaisen objektiivin läpi, reaktio on usein hämmentynyt ja ihastunut: “Noinko kaunis olenkin?”
Tämä on voimauttavan valokuvauksen ydintä, jota sosiaali- ja terveysaloilla hyödynnetään yhä enemmän.. Kyse ei ole vain esteettisestä lopputuloksesta, vaan vuorovaikutuksesta, jossa kuvattava alkaa nähdä oman elämänsä ja olemuksensa uudessa valossa.. Valokuva muuttuu välineeksi, joka tukee identiteettiä ja hyvinvointia.. Kun kuvaaja onnistuu tavoittamaan sen hetken, jolloin ihminen hyväksyy itsensä ja kokee ylpeyttä eletystä elämästä, kyseessä on jotain paljon syvempää kuin pelkkä valon tallentaminen paperille.
Näyttely muistuttaa meitä siitä, että arvokkuus ei katoa iän myötä, vaikka ympäröivä yhteiskunta saattaisi toisin väittää.. Se on muistutus katsoa läheisempiä – ja tuntemattomia – vanhuksia tarkemmin.. Jokaisella kasvolla on tarina, ja jokainen niistä ansaitsee tulla nähdyksi.. Rantasalon näyttely on esillä Vaasan Vuorikodilla kesän alkuun saakka, ja se on avoinna yleisölle päivittäin virka-aikaan.. Se on kutsu pysähtyä, kohdata ja ennen kaikkea arvostaa.