Ikoninen liituraita tekee yllättävän paluun – ja on nyt kaikkea muuta kuin tylsä

Liituraita on takaisin – tai oikeastaan, se ei varmaan koskaan täysin hävinnyt, vaikka välillä se tuntuikin hautautuneen jonnekin syvälle vanhojen pankkiirien vaatekaappien perälle. Se on se tuttu, hieman vakava kuosi, joka on kulkenut matkaa työvaatteesta vallan symboliksi. Ja tiedätkö, kahvihuoneen pöydällä tuoksuu juuri nyt tuore kahvi, joka muistuttaa hieman palanutta, mikä sopii tähän hieman särmikkääseen aiheeseen.

Sen juuret juontavat 1800-luvun loppupuolelle Englantiin. Mutta se todellinen nousu alkoi 1920-luvulla, kun pankkimaailma otti liituraitapuvut omakseen. Se symboloi silloin vakautta – joskus jopa niin pitkälle, että pankeilla oli omia, tunnistettavia raitakuvioitaan. Se oli miesten univormu, piste. Tai no, ehkä se oli enemmänkin jonkinlainen julistus.

Sitten tuli 1930-luku, ja liituraita eksyi gangsterielokuviin ja film noirin maailmaan. Ne leveät hartialinjat ja se tietty uhmakkuus – kuosi ei ollut enää vain porvarillisen tylsä, vaan siinä oli yhtäkkiä jotain vaarallista karismaa. Ja hei, tiesitkö muuten, että baseball-kentillä liituraita nähtiin jo 1907? Bostonin joukkue oli siinä edelläkävijä, ja myöhemmin Mets ja Yankees toivat sen osaksi urheiluhistoriaa. Aika erikoinen yhdistelmä, eikö?

1980-luku oli sitten se suuri murros, kun naiset ottivat vallan – tai ainakin ne hartialinjat – ja power dressing rantautui toden teolla. Suomessa tämä näkyi hieman viiveellä, sillä täällä liituraita oli 40-luvulta lähtien ollut vahvasti virkamieskulttuurin ja sodanjälkeisen vakauden merkki. Kun naiset 90-luvun taitteessa alkoivat käyttää liituraitaa, se oli usein tapa sulautua joukkoon. Ehkä se oli keino osoittaa pätevyyttä ilman turhia mutinoita.

Nykyään meno on kuitenkin muuttunut. Nykypäivän liituraita ei enää purista tai tunnu jäykältä univormulta. Modernit vaatteet leikittelevät vinoilla raidoilla ja ihan hullun tuntuisilla silueteilla, mikä tuntuu vapauttavalta. Se on edelleen sitä samaa vallan estetiikkaa, mutta nyt sitä jotenkin puretaan ja katsotaan ihan uudesta vinkkelistä.

Ehkä kyse on vain siitä, että haluamme näyttää harkituilta, mutta emme silti täysin jähmettyneiltä. Se on vähän sellaista… niin, ehkä se on juuri sitä rentoa itsevarmuutta, jota tässä ajassa kaivataan. Tai sitten se on vain trendi, joka kiertää kehää, kunnes taas kyllästymme – mutta ainakin tällä kertaa se tuntuu yllättävän raikkaalta.