Eurajoki on yllättävän mukava paikka pyöräilijälle, jos vain tietää mihin suunnata. Kunnan verkkosivujen syövereistä löytyy liikuntapaikkojen ja reittien palvelukartta, jonne on merkitty selkeitä lenkkejä aina EuroVelo-merkintöjä myöten. Perinteinen Eurajoki-pyöräily starttaa taas 17. toukokuuta, ja tänä vuonna tapahtuma kietoutuu valtakunnallisen pyöräilyviikon teemaan, joka on pyöräily ja taide.
Liikuntaneuvoja Jonna Halminen kertoo, että kylähankkeen tiimoilta yhdeksään eri kylään nousee infotauluja. Niissä on paitsi tietoa itse kylästä, myös selkeä opaskartta. ”Tarkoitus olisi, että nuo taulut toimisivat pyöräilyn taukopisteinä”, Halminen pohtii. Hanke etenee, tai ainakin on tarkoitus edetä – virastoissa asiat ottavat joskus oman aikansa, mutta hyvästä suunnasta on kyse.
Kunnan aktiivisuus ei rajoitu vain opasteisiin. Eurajoella polkee useita pyöräilyryhmiä, joista tunnetuin on lähes kahdeksankymppisen Matti Mikkolan luotsaama porukka. He starttaavat torstaisin kunnanviraston alaoven tuntumasta. ”Toukokuussa aloitetaan”, Mikkola tarkentaa ja naurahtaa päälle: ”Siinä on se liikunta, mikä innostaa. Ja tässä iässä ajalla tai vauhdilla ei ole niin väliä. Sen verran olen kuitenkin mukavuudenhaluinen, että sateella jäädään kotiin.”
Pekka Salo taas vetää Panelian lenkkiä, ja on vetänyt jo kahdeksantoista vuotta. Tiistaisin Tupalan edestä lähtee yleensä 5–10 hengen letka, joka taittaa noin 45 kilometriä maisemia ihaillen. Onhan se tietysti mukavaa, kun joku pitää vauhtia yllä. Toisaalta taas, onko pyöräily sittenkään välineurheilua? Mikkolan pyörä on vuosikymmeniä vanha, vaikka mies huoltaakin sitä tunnollisesti. Salo taas luottaa viisitoistavuotiaaseen menopeliinsä, jota on välillä kiillotettu ja renkaita vaihdettu – se riittää vallan mainittavasti.
Kysyttäessä terveisistä kunnan suuntaan, viesti on selvä: pyöräteitä tarvitaan lisää. ”Kymmenen hengen letka on autotiellä aika pitkä ja kieltämättä jännittävä paikka”, Salo tuumii. Huomio kiinnittyy myös keskustan väylien kuntoon. Haljenneita kohtia ja kuoppia löytyy harmittavan usein, mikä syö ajonautintoa.
Pyöräily itsessään on tietenkin erinomaista terveysliikuntaa, joka hellii niin hengityselimiä kuin niveliäkin. Se on lajina lempeä, mutta tehokas, ja sopii mainiosti niin vasta-alkajille kuin kokeneemmillekin polkijoille. Kunhan muistaa kypärän ja heijastinliivit, kuten Mikkola muistuttaa – ne ovat hänelle jo itsestäänselvyys, melkein kuin kotoa lähtiessä tarkistaisi, onko avaimet mukana.
Ehkä sitä voisi tänä keväänä itsekin harkita pientä lenkkiä, tai ainakin ilmapaineiden tarkistamista.