Näyttää siltä, että suomalaiset kunnat saavat pian uuden tavan paikata budjettejaan, tai ainakin siltä se nyt näyttää. Valtiovarainministeriö tiedotti hiljattain, että matkailijaveron valmistelu on virallisesti aloitettu. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kunnat voisivat tulevaisuudessa päättää itse, haluavatko ne periä matkailijoilta maksua yöpymisten yhteydessä. Kun istuin tänään toimistolla, ikkunan takaa kantautui terävä kiven iskeytyminen asfalttiin, mikä jotenkin muistutti siitä, miten tiukilla monen kunnan talous nykyään on — ja varmaan tämäkin laki on osa sitä isompaa palapeliä.
Hallitus on tehnyt selvitystä aiheesta ja kuullut sidosryhmiä. Lopputuloksena on siis tämä päätös edetä valmistelussa. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) totesi Misryoumin välittämien tietojen mukaan, että veromallin tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen. Ideana on, että matkailuvaltaiset kunnat saisivat lisätuloa, jota voisi sitten käyttää esimerkiksi palveluiden ylläpitoon tai vaikka – no, mihin kunnat nyt yleensä rahaa tarvitsevatkaan.
Onko se sitten hyvä juttu? Sitä moni varmasti pohtii. Euroopassa tällainen vero on ollut käytössä jo pitkään, ja moni meistä on varmaan sen maksanutkin jossain etelän lomalla, usein huomaamattaan hotellilaskun loppusummassa.
Valmistelussa korostetaan, että kyseessä olisi nimenomaan vapaaehtoinen vero. Eli kunta itse päättää. Ei siis ylhäältä saneltu pakko kaikille. Se tuntuu oikeastaan aika järkevältä tavalta, tai ainakin se antaa kunnille liikkumavaraa, mikä on tietenkin tärkeää. Mutta miten se käytännössä hoituu siellä tiskillä, kun väsynyt matkailija yrittää kirjautua sisään hotelliin? Toivottavasti ei mene ihan säädöksi.
Misryoum kertoi myös, että veron on määrä kohdistua nimenomaan lyhytaikaiseen majoitukseen. Se on kuitenkin vielä epäselvää, kuinka moni kunta todellisuudessa lähtee tähän mukaan. Ehkä osa pelkää, että matkailijat kääntyvät ovelta, jos hinta nousee – tai sitten ei, ehkä se on ihan marginaalinen juttu loppujen lopuksi.
Saa nähdä, miten tämä etenee. Hallituksen tavoitteet ovat selkeät, mutta käytäntö on tietenkin aina oma tarinansa.