Vihoviimeiset uutiset | Kolme tulipaloa ja yksi ikuinen keskustelu – viivottimella mittasi

Ylä-Satakunnan huumoripalstalla kolme tulipaloa ja yksi “ikuinen keskustelu” saavat oman mittansa. Misryoum kokoaa tunnelman ja pohtii, mitä huumori tekee arjessa.

##

Ylä-Satakunnan “vihoviimeiset uutiset” -huumoripalstalla viikonloppu käynnistyy tutulla reseptillä: välillä palaa, välillä purkaa höyryjä ja välillä mitataan huumorin keinoin asioita, joita ei muuten saada mahtumaan samaan aikaan.

Misryoum muistuttaa, että palstan iskulause on ennen kaikkea huumorintajulle: tekstejä ei ole tarkoitettu pelkästään luettavaksi, vaan myös tunnistettaviksi.. Ja kun otsikkoon on paketoitu “kolme tulipaloa ja yksi ikuinen keskustelu”, lukija tietää jo etukäteen, että kyse ei ole vain yhdestä hetkestä, vaan arjen rytmistä, jossa sama keskustelu palaa — välillä kirjaimellisesti ja välillä kuvainnollisesti.

Palstan otsikossa mainitut tulipalot toimivat myös eräänlaisena rytminä.. Kolme tulipaloa ei ole vain määrä, vaan tapa sanoa: maailmassa tapahtuu, ja uutisista tulee taustamelua, jonka yli ihmiset silti yrittävät elää.. Kun tähän lisätään “ikuinen keskustelu” ja erityinen viittaus siihen, että “viivottimella mitattiin”, syntyy kuva siitä, miten asioita punnitaan: joku mittaa, joku väittää vastaan ja joku huokaa, että tämähän jatkuu aina samalla tavalla.

Huumoripalstat ovat monelle lukijalle keino laskea jännitystä.. Päivän aikana uutiset ehtivät väsyttää, ja siksi on ymmärrettävää, että Misryoum nostaa esiin sen, miten kepeys voi silti kertoa olennaisen.. Kun arki tuntuu raskaalta, ironia antaa etäisyyttä.. Samalla se voi myös peilata paikallista keskustelukulttuuria: kuka päättää, miten asioita perustellaan ja milloin mitta alkaa elää omaa elämäänsä.

Tässä asetelmassa “viivottimella mittasi” tuntuu erityisen osuvilta.. Se kuulostaa siltä, että joku on yrittänyt tehdä tilanteesta selkeän ja mitattavan, vaikka todellisuus on usein enemmän kuin yksittäinen mittaustulos.. Huumori nappaa kiinni juuri tuosta ristiriidasta: päätöksissä ja väittelyissä käytetään usein samoja sanoja ja samoja tapoja, mutta lopputulos ei aina tunnu oikeudenmukaiselta tai edes loogiselta.

On myös inhimillistä, että “ikuinen keskustelu” ei tarvitse itselleen uutta aloitusta.. Tällaiset aiheet elävät, koska niissä on mukana arvoihin ja käytännön etuihin liittyviä tunteita.. Lukija voi tunnistaa sen hetken, kun sama teema pyörii uudelleen: kun päätöksiä perustellaan, mutta silti jäädään kiistelemään.. Misryoumille tämä on muistutus siitä, että keskustelut eivät katkea yhdellä uutisella, vaan ne muuttuvat ja palaavat.

Se, että otsikkoon on koottu sekä tulipalot että sanallinen väittely, luo myös kontrastin: toisaalla on hätä, toisaalla neuvottelu ja tulkinta.. Kun nämä laitetaan samaan kehykseen, lukija saa kaksinkertaisen kokemuksen.. Ensinnäkin tulee se tuttu tunne, että “nyt taas”, ja toiseksi se pieni oivallus, että ainakin huumorissa asioita voi käsitellä ilman turhaa painetta.

Misryoumin näkökulmasta tällainen palsta toimii myös yhteisön sisäisenä keskusteluna.. Vaikka teksti on kepeää, sen perusidea on vakava: ihmisten arki koostuu sekä sattumista että toistuvista teemoista.. Huumori antaa luvan tunnistaa oma kyllästyminen, oma huoli ja oma tapa suhtautua siihen, mitä tulee vastaan.

Lopulta “kolme tulipaloa ja yksi ikuinen keskustelu” ei ole pelkkä erikoinen yhdistelmä, vaan tiivistys siitä, miten viikko voi tuntua.. Välillä on kiire ja välitön tarve toimia, välillä käydään keskustelua, jota ei saada kerralla ratkaistuksi.. Ja kun mittatikku heiluu, lukijalle jää ajatus, että ehkä tärkeintä ei ole se mittaustulos — vaan se, että joku uskaltaa sanoa tilanteen ääneen myös nauraen.