Näyttää siltä, että Yhdysvalloista Eurooppaan suuntautuvat asetoimitukset ovat jäämässä aikataulustaan. Tilanne on kieltämättä hieman erikoinen, varsinkin kun ajattelee niitä valtavia odotuksia, joita tietyillä Baltian ja Skandinavian alueilla on asetettu kumppanuudelle. Misryoum on saanut tietoonsa, että viivästykset ovat todennäköisiä, ja suoraan sanottuna, kukaan ei tunnu tietävän tarkasti, milloin tavaraa alkaa taas liikkua entiseen malliin.
Syy tähän kaikkeen löytyy Iranin sodasta, joka syö Yhdysvaltain asevarastoja kovaa vauhtia. Se kahvin tuoksu toimistolla tuntui hetken aivan liian väkevältä, kun luin raportteja siitä, miten rajallisia nuo resurssit todellisuudessa ovat. Kun sota kerran imee tarvikkeita, joku muu jää ilman – näin se vain menee.
Eikä tässä vielä kaikki. Valkoinen talo ja Pentagon ovat olleet yllättävän hiljaa asiasta. Misryoum kertoo, että virkamiehet kantavat kovaa huolta maan puolustusteollisuuden kyvystä vastata tähän äkilliseen kysyntäpiikkiin. Teollisuus on selvästi pulassa, tai ainakin se on pulassa niiden standardien mukaan, joita on totuttu pitämään.
Presidentti Trump on kääntänyt katseensa kotimaiseen tuotantoon. Ideana on, että autonvalmistajat, kuten Ford ja General Motors, saattaisivat alkaa valmistaa aseita – vähän kuin toisessa maailmansodassa, tai ehkä ei aivan niin, mutta sinne päin kuitenkin. Tällainen suunnanmuutos on iso asia, jos se toteutuu.
Samaan aikaan Iranin suunnalla on yritetty neuvotella, ja tulitauko oli lupauksia herättävä merkki, vaikka rauhanneuvottelut Pakistanissa päättyivätkin hieman laimeasti. Viikonloppuna saatetaan kuitenkin yrittää uudelleen. Tai sitten ei.
Ja sitten on se Kuuba-kuvio. Trump on vihjaillut mahdollisesta piipahduksesta saarelle heti kun tämä Iranin keikka on hoidettu alta pois. Se on aika hurja heitto, ottaen huomioon, että Pentagonissa on kuulemma piirretty suunnitelmia operaatioita varten ihan hissukseen. Että sellaista tällä erää.