Käräjäoikeus hylkäsi Anneli Auerin syytteet – myös ex-miesystävälle vapautus
Varsinais-Suomen käräjäoikeus hylkäsi Anneli Auerin ja ex-miesystävänsä kaikki syytteet seksuaali- ja väkivaltarikoksista. Oikeus katsoi, ettei todistelu tukenut rikosepäilyjä.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus on hylännyt kaikki syytteet Anneli Auerin ja tämän entisen miesystävän seksuaali- ja väkivaltarikoksista.
Ratkaisussa keskeistä oli se, miten oikeudessa arvioitiin tapahtumista kertoneiden lasten kertomuksia ja niiden suhdetta muuhun esitettyyn näyttöön.. Käräjäoikeus päätyi siihen, ettei todistelu uudessa oikeudenkäynnissä tukenut johtopäätöstä siitä, että rikoksia olisi tapahtunut.. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy juuri tähän: lasten kertomuksia ei pidetty riittävällä tavalla luotettavana tapahtumien kuvauksena, vaikka niillä oli ollut aiemmissa käsittelyissä iso rooli.
Käräjäoikeuden mukaan asianomistajien lapsina antamissa kertomuksissa ei ollut tukea somaattisesta näytöstä tai muustakaan esitetystä todistelusta.. Oikeus arvioi todistelua seikkaperäisesti ja päätyi lopulta siihen, ettei kertomuksista saanut vahvistusta rikosten olemassaololle.. Käytännössä kyse oli näyttökokonaisuudesta: jos muu todisteisto ei asetu kertomusten kanssa samalle linjalle, kertomuksiin ei muodostu samaa oikeudellista painoarvoa.
Auer ja Jens Ihle, joka on aiemmin yhdistetty nimellä “Kukka”, olivat saaneet vuonna 2013 vankeusrangaistukset.. Tuolloin Auer tuomittiin Turun hovioikeudessa seitsemän ja puoli vuotta vankeutta ja Ihle kymmenen vuotta.. Korkein oikeus kuitenkin purki tuomion pääosin toissa vuonna, ja purku liittyi siihen, että asianomistajina olleet lapset olivat aikuistuttuaan kertoneet, etteivät aiemmat kertomukset pidä paikkaansa.
Valtakunnansyyttäjä päätti viime vuoden alussa jatkaa Auerin ja Ihlen syytteiden ajamista uudessa oikeudenkäynnissä.. Syyttäjä ei vaatinut muutoksia aiemmin tuomittuihin rangaistuksiin, vaikka taustalla oli jo korkean oikeuden tekemä tuomion purku.. Uudessa käsittelyssä syyttäjien linja oli silti sama: loppuasiakirjoissa katsottiin, että lasten vuonna 2011 antamat kertomukset olivat totta.. Syyttäjät pitivät epätodennäköisenä myös sitä, että pienet lapset olisivat osanneet keksiä tai omaksua kertomuksiaan yksityiskohtaisesti oikeuspsykologisissa haastatteluissa.
Miksi käräjäoikeus päätyi hylkäämiseen?. Varsinais-Suomen käräjäoikeus asetti ratkaisussaan vastakkain kaksi elementtiä: yhtäältä lasten kertomusten sisällön ja toisaalta sen, löytyykö kertomuksia tukevaa muuta näyttöä.. Oikeuden mukaan kertomukset eivät saaneet tukea somaattisesta näytöstä eivätkä muustakaan esitetystä todistelusta.. Ratkaisu kertoo samalla siitä, miten oikeudessa suhtaudutaan tilanteisiin, joissa tapahtumista kerrotaan voimakkaasti, mutta muut näyttötekijät eivät anna kertomuksille samaa vahvistusta.
Tässä tapauksessa puolustuksen näkemys oli, että kertomukset olivat syntyneet vieraannuttamisen ja johdattelun seurauksena.. Käräjäoikeuden ratkaisu ei nojaa vain siihen, että lapset myöhemmin muuttivat kertomuksiaan, vaan siihen, ettei kokonaisuus uudessa käsittelyssä muodostanut riittävää näyttöä rikosten tapahtumisesta.. Oikeudellinen asetelma on käytännössä tiukka: epäily voi olla ymmärrettävä, mutta tuomio edellyttää riittävää näyttöä.
Oikeudessa kuultu myös vaihtoehtoinen selitys
Syyttäjien mukaan lapset olivat oikeassa alkuperäisissä kertomuksissaan.. Heidän näkökulmastaan oli vaikea sovittaa yhteen sitä, että pienet lapset olisivat osanneet keksiä seksuaalisia yksityiskohtia tai että kertomukset olisivat syntyneet johdattaen tavalla, joka selittäisi niiden yhdenmukaisuuden oikeuspsykologisissa haastatteluissa.. Puolustuksen ja syyttäjän törmäys ei siis ollut vain siinä, mitä lapsilta kysyttiin, vaan siinä, miten kertomusten syntytapa ja luotettavuus pitäisi arvioida.
Taustalla pitkä prosessi ja lasten kertomusten käänne
Oikeuden kuvauksen mukaan lapset sijoitettiin Auerin veljelle ja tämän vaimolle keväällä 2010, kun Auer oli vangittu epäiltynä miehensä ja lastensa isän murhasta.. Nuorimmat alkoivat myöhemmin kertoa sekä henkirikoksesta että seksuaali- ja väkivaltarikoksista, ja heidän kertomuksensa sisälsivät kuvauksia kurista ja erikoisista säännöistä.. Oikeudessa kuultiin myös sijaisvanhempia, jotka kiistivät lasten kertomukset ja sen, että he olisivat johdatelleet lapsia.
# Ihmisen kokemus: luottamus ja elämän mittainen epävarmuus
Mikä muuttuu päätöksen myötä?. Käräjäoikeuden ratkaisu hylätä kaikki syytteet päättää tässä vaiheessa pitkän oikeusprosessin uudessa käsittelyssä.. Tapaus jättää kuitenkin laajempaan keskusteluun sen, miten oikeusjärjestelmä punnitsee lasten kertomuksia silloin, kun ne ovat poikkeuksellisen raskaita ja niiden tueksi odotettu muu näyttö jää heikoksi.. Misryoumissa tätä voidaan pitää myös laajempana signaalina siitä, että näyttökynnyksen ohella korostuu se, miten kokonaisuus arvioidaan jälkikäteen.
Kun prosessi venyy vuosiksi ja kertomukset voivat muuttua, ihmisille ei ole kyse vain lakiteknisestä ratkaisusta.. Kyse on luottamuksesta, turvallisuuden tunteesta ja siitä, miten perhe- ja elämänhistoriaan jäävät jäljet elävät eteenpäin.. Nyt käräjäoikeuden linja on selvä: uudessa oikeudenkäynnissä ei löytynyt riittävää tukea väitettyjen rikosten tapahtumiselle, joten syytteet kaatuvat.