Sukupolvenvaihdokset harvinaisia Vakka-Suomessa – Maatalousyhtymämalli on yleistymässä
Vakka-Suomen maaseudulla puhaltavat maltilliset tuulet. Viime vuonna alueella tehtiin yhteensä 15 maatalouteen liittyvää sukupolvenvaihdosta, kertoo Misryoum. Vehmaan kunnan alaisuudessa työskentelevä maaseutupäällikkö Petri Puustinen huomauttaa, että luku ei kerro koko totuutta. Osa näistä on oikeastaan vain kuolinpesiä, eli varsinaisia aktiivisia jatkajia löytyy kourallinen vähemmän. Se on hiljaista, ehkä vähän jopa huolestuttavaa.
Kun istuin alas ja kuuntelin kahvikupin kolinaa pöytää vasten – se oli sellainen tuttu, tasainen ääni toimiston arjessa – aloin miettiä, miten harvinaista tilan jatkaminen oikein on. Uudessakaupungissa on peräti 180 maatilaa, mutta vuosittaiset siirrot jäävät usein muutamaan kappaleeseen. Peltoviljelytiloja on eniten, sikoja tai siipikarjaa jonkin verran, ja lammastiloja koko seudulla vain kourallinen. Onko se yllättävää? Ehkä, tai sitten se vain heijastaa alan yleistä murrosta.
Maatalousyhtymät ovat kuitenkin nouseva trendi. Usein tilanteissa, joissa vanhemmat eivät ole vielä eläkeiässä mutta nuori on jo valmis hyppäämään remmiin, päädytään yhtymämuotoon. – Nuori toimii ensisijaisena viljelijänä, mutta vanhemmat ovat yhä jollain tavalla mukana, Puustinen kuvailee Misryoumille. Joskus he jatkavat palkollisina tai hakeutuvat muualle töihin – tavat vaihtelevat, kunhan paperit vain saadaan kuntoon.
Paperityöt. Niissä se suurin haaste taitaa monesti piillä.
Puustinen korostaa, että maaseutupalveluihin on oltava yhteydessä heti, kun vähänkin näyttää siltä, että suunnanmuutosta on tulossa. Jos tiedot eivät ole järjestelmässä, tukien hakemisesta ei tule mitään. Se on tarkkaa puuhaa; esimerkiksi kauppakirjan kopio on oltava toimitettuna virastoon 15 työpäivän kuluessa muutoksesta. Yleensä nämä tehdään vuodenvaihteessa, mikä on verotuksellisista syistä ihan järkevää, mutta kesäkuun tukihaku tuo omat tiukat aikataulunsa mukaan peliin.
Ei pidä myöskään unohtaa eläkevakuutusasioita. Se on monimutkainen palapeli, jossa pitäisi huomioida niin jatkajan vakuutukset kuin luopujienkin tilanne. – Tämä siksi, että asiat tulisivat kuntoon, vaikkei se eläkeikä ihan vielä käsillä olisikaan, Puustinen lisää. Niin, se eläkeikä. Aina tuntuu olevan kaukana, kunnes se yhtäkkiä onkin tässä.
Kuluvan vuoden aikana alueella on jätetty kuusi tilanhallinnon muutosta. Se on vähän, mutta ehkä se on merkki siitä, että maatalous elää nyt omaa, hieman uudenlaista elinkaartaan. Vai onko se vain pysähtyneisyyttä? Välillä tuntuu, ettei kukaan oikein tiedä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.