Eetu Randelin kertoo, miten KooKoon mukana hänestä kasvoi SM-liigan ykkösvahti ja finaalisarjan keskeinen tekijä.
Tappara–KooKoo-finaalissa maalilla nähtävä ottelupari ei syntynyt yhdessä yössä, vaan siitä on kasvanut liigan puhutuin asetelma.
Eetu Randelin, 24, sanoo suoraan, ettei hän olisi muutama vuosi sitten uskonut olevansa kevään ratkaisupeleissä KooKoon ykkösroolissa.. Vielä alle kaksi vuotta sitten Randelin oli Tapparan mestarijoukkueessa eri roolissa, ja nyt hänen tehtävänsä on käytännössä ratkoa pelejä kaukalossa.. Randelin kuvaa vaihtuneen tunnetilan hienoksi: silloin hän oli sivusta seurannut, nyt hän on itse se, jonka päälle pelit rakentuvat.
Tällaisissa siirtymissä on usein kyse muutakin kuin taitotasosta. Yhtälailla kyse on siitä, että harjoittelu, luottamus ja vastuu osuvat samaan aikaan kohdalle.
KooKoon ja Tapparan finaalisarjassa Heljanko ja Randelin ovat joukkueidensa tärkeimmät pelaajat. Randelin pitää asetelmaa hienona myös siksi, että vastassa on tuttu nimi ja samalla hän pääsee kohtaamaan kaukalossa sen, jonka roolista hän itse on aikanaan katsellut finaalien tuntua läheltä.
Randelin ei ole noussut esiin vain roolinvaihdoksen kautta, vaan myös torjuntatyylissä näkyy terävyys. KooKoossa hänet on nostettu esiin arvokkaimpana pelaajana, ja pudotuspeleissä hän on toistaiseksi pitänyt oman tahtinsa korkealla.
Maalivahdin menestysratkaisut syntyvät usein pienissä hetkissä, mutta finaaleissa niiden merkitys korostuu. Siksi yksittäinen huippuottelu voi kääntää kokonaisia sarjoja.
Urakehitys on Randelinin kohdalla ollut myös perinteistä polkua ronskimpi.. Hän on kiertänyt seuroja ja sarjatasoja, hakenut peliminuutteja lainapesteistä ja ollut välillä tuurausveskarin roolissa.. Taustalla on ajatus, että kehitykselle pitää löytyä oikea ympäristö, jossa voi keskittyä tekemiseen rauhassa.
Käänne on Randelinin mukaan liittynyt siirtoon KooKoo-seuraan vuonna 2024.. Hänen mukaansa arki maalivahtivalmennuksessa ja yhteistyössä maalivahtivalmentaja Jarkko Rissasen kanssa on tuonut mielenrauhaa, ja sen myötä myös minuutit ja varmuus ovat alkaneet kasvaa.. Samalla tekeminen on saanut lisää luottamusta, eikä tavoitteita enää lähestytä pelkällä varovaisuudella.
On helppo ajatella, että maalivahdin työ on yksilölaji, mutta Randelinin tarinassa korostuu yhteispeli. Kun valmennus ja arjen rutiinit loksahtavat, kehitys voi näkyä nopeasti myös tuloksissa.
Randelin kertoo, että hänen vahvuutensa ei ole yksin teknisissä yksityiskohdissa, vaan erityisesti henkisellä puolella hän kokee ottaneensa harppauksen.. Hän pyrkii siihen, ettei torjuntaa ohjaa liiallinen miettiminen, vaan että pääpaino pysyy kiekkojen pysäyttämisessä.. Samalla kilpailu kakkos- ja ykkösveskarin rajoilla on hänen mukaansa toiminut hyvänä polttoaineena.
Kilpailutilanne on tällä kaudella ollut tiivis, ja Randelin kuvaa, että joukkueessa halutaan pelata ansaitulla paikalla. Tappara–KooKoo -finaalin kynnyksellä se näkyy myös siinä, että vastuun ottaminen ei ole vain yksilön oma projekti, vaan koko joukkueen ajattelutapa.
Kun finaalit lähestyvät, tällaiset nousut nousevat konkreettisiksi: taustalla on vuosien muotoutuminen, ja nyt se päätyy peleihin, joissa jokainen torjunta tuntuu suurelta.