Sdp valmistautuu vaalivuoteen tavoitteenaan hallitusvalta, mutta hallituskumppanien löytäminen näyttää haastavalta. Keskustan ja vihreiden väliset syvät ideologiset ristiriidat tekevät mahdollisesta yhteistyöstä epätodennäköistä.
Viikonlopun puoluevaltuustojen superviikonloppu piirsi selkeän kuvan poliittisesta asetelmasta: Sdp, vihreät ja keskusta käyvät kovaa kampanjaa, mutta yhteisen sävelen löytäminen vaatii ihmeitä.. Antti Lindtman, Sofia Virta ja Antti Kaikkonen ovat kukin tahoillaan ryhtyneet suoraan hyökkäykseen pääministeri Petteri Orpon hallitusta vastaan, syyttäen tätä maan taloudellisesta ajautumisesta ja väärin kohdistetuista leikkauksista.
Spekulaatiot tulevasta hallituspohjasta käyvät kuumina, vaikka vaalipäivään on vielä matkaa.. Jos Sdp onnistuu nousemaan vaalivoittajaksi, puolueen strateginen haaste on rakentaa enemmistö ilman perussuomalaisia.. Tämä tarkoittaa käytännössä joko kokoomuksen tai keskustan mukaan ottamista, mutta samalla vasemmistolaisen tukijalan löytäminen osoittautuu monimutkaiseksi tehtäväksi.
Ideologiset kuilut yhteistyön esteenä
Vaikka Sdp kykenisi toimimaan sillanrakentajana keskustan ja vihreiden välillä, itse “uusioperheen” toimivuus on vähintäänkin kyseenalainen.. Keskustalaisten silmissä vihreät edustavat idealistista ja ajoittain elitististä liikettä, joka on vieraantunut käytännön talouden realiteeteista.. Vastaavasti vihreiden piirissä keskustalaisia ei pidetä uskottavina kumppaneina erityisesti ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa, missä hakkuumäärien ja maataloustukien kysymykset muodostavat ylittämättömän muurin.
Analyyttisesti katsottuna tilanne on haastava erityisesti vasemmistoliiton kannalta.. Puolueen asemoituminen mahdolliseen oppositioon voi tarjota sille pitkällä aikavälillä laajempaa kannatuspotentiaalia, mutta samalla se asettaa Sdp:n vaikeaan välikäteen.. Strategisesti viisas oppositioasemointi saattaa lopulta antaa vasemmistoliitolle vahvemman neuvotteluaseman, mikä pakottaa demarit puntaroimaan uudelleen arvovalintojaan velkajarrujen ja talouskurin suhteen.
Misryoum-analyysin mukaan keskustan ja vihreiden suurin ongelma ei ole ainoastaan niiden välinen kitka, vaan kyvyttömyys erottua äänestäjien silmissä.. Keskustaa vaivaa passiivisuus, jota puolueen omatkin jäsenet kritisoivat leikillisesti “dementikkojen päiväkaljoiksi”.. Vihreät taas kamppailee viestinsä kirkastamisen kanssa aikana, jolloin ilmastohuoli on valunut laajemmalle muiden puolueiden ohjelmiin.
Politiikan kentällä ei enää riitä vanhojen jakolinjojen toistaminen.. Kun keskusta puolustaa perinteistä maaseutua ja vihreät keskittyvät kaupunkilaiseen arvomaailmaan, syntyy vaalikeskustelu, joka ei tavoita nukkuvaa äänestäjää tai muutoksenhaluista keskiluokkaa.. Sdp:n haasteena on, voiko se todella yhdistää nämä kaksi eri maailmaa, vai onko edessä väistämätön valinta, joka jättää toisen osapuolen auttamatta paitsioon.