Kansallisarkiston Oulun toimipisteen lakkauttaminen puhuttaa – opiskelijat nousevat vastarintaan
Oulun kaupungintalon edustalla kuulee huhtikuisena sunnuntaina 19.4.2026 varmasti kovaa puheensorinaa, kun historian opiskelijat kokoontuvat mielenosoitukseen. Kyseessä on taistelu – tai ainakin tiukka kannanotto – Kansallisarkiston Oulun toimipisteen puolesta. Kansallisarkisto on nimittäin ilmoittanut aikeistaan laittaa ovet säppiin vuoden 2030 aikana. Se tuntuu monista suoralta iskulta alueellista tutkimusta ja historiantutkimusta vastaan.
Sade ropisee ikkunaan tätä kirjoittaessa, ja mietin, miten moni arkistoaineisto jääkään saavuttamattomiin, jos fyysiset tutkijasalit katoavat. TAAY ja MAL ovat lähteneet mukaan tukemaan mielenilmausta, ja heidän viestinsä on selvä: tämä ei ole vain kiinteistökulujen säästämistä. Terhi Kivistö TAAY:sta korostaa, että Kansallisarkisto on kriittistä infrastruktuuria. Onko meillä varaa antaa tiedon saavutettavuuden vinoutua?
Digitalisaatio on hieno asia, mutta se ei korvaa kaikkea. Kuten Katariina Mäkelä MAL:sta muistuttaa, kaikesta ei vain saa irti digitaalista versiota – aineistoissa on usein muutakin kuin mitä skanneri pystyy taltioimaan. Ja onhan siinä huoltovarmuudenkin kannalta järkeä, ettei kaikkea pidetä yhdessä paikassa.
TAAY on nostanut esiin huolen siitä, että jos palveluverkkoa todella karsitaan, tarvittaisiin tilalle jokin tosi pätevä yhteistyöjärjestelmä. Esimerkiksi yliopistokirjastot voisivat toimia väylinä, mutta se vaatisi rahaa ja resursseja – joita nykyisessä säästöilmapiirissä tuntuu olevan nihkeästi tarjolla. Tai ehkä sitä ei edes tule.
Henkilöstöä ei ole tiettävästi vähentämässä, mutta käytännön vaikutukset voivat silti olla kovia. Työmatkojen venyminen tai toimenkuvien äkilliset muutokset voivat ajaa asiantuntijoita pois alalta. Hiljainen tieto valuu viemäriin, jos osaajia ei arvosteta. Se on vähän kuin heittäisi kirjan kerrallaan roskiin.
Kansallisarkisto sulkee myös muita toimipaikkoja, kuten Jyväskylän ja Hämeenlinnan, ja listalla on muitakin. Päätökset tuntuvat monesta asiantuntijasta lyhytnäköisiltä. Kysymys ei ole vain neliöistä, vaan siitä, miten me Suomessa arvotamme yhteistä kulttuuriperintöämme.
Kun mielenosoitus alkaa, tiedon yhdenvertainen saatavuus on varmasti mielessä jokaisella osallistujalla. Se on arvo, joka ei digitaalisenakaan aikana saisi hämärtyä, vaikka rahoitus tiukkenisi.