Anneli Auer oli tyytyväinen oikeuden ratkaisuun – mutta elämästä meni lähes 20 vuotta
Varsinais-Suomen käräjäoikeus hylkäsi Anneli Auerin ja Jens Ihlen syytteet. Auer toivoo, ettei juttu jatku hovioikeuteen, ja lapset kokevat päätöksen oikeudenmukaiseksi.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus antoi keskiviikkona ratkaisun Anneli Aueria ja tämän entistä miesystävää Jens Ihlen (entinen Kukka) koskevassa seksuaali- ja väkivaltarikosoikeudenkäynnissä.
Anneli Auer kertoi tiedotteessa olevansa hyvin tyytyväinen käräjäoikeuden ratkaisuun. Hän korosti kuitenkin, ettei tuomio poista sitä, että hänen elämästään on mennyt lähes 20 vuotta poliisiasioihin ja oikeustaisteluihin siitä lähtien, kun hänen miehensä murhattiin joulukuussa 2006.
Käräjäoikeus hylkäsi keskiviikkona kaikki syytteet Auerin ja Ihlen osalta.. Auer toivoi, ettei tapauksen käsittely jatku hovioikeuteen, ja että tapahtumista tehtäisiin perusteellinen ja puolueeton selvitys.. Hänen mukaansa toiveeseen liittyy myös väsymys prosessiin, joka on venynyt vuosiksi ja jättänyt jälkensä arkeen.
Auerin lapset suhtautuivat ratkaisuun myönteisesti.. Heidän mukaansa he eivät enää voi saada takaisin lapsuuttaan, mutta he pitivät tärkeänä sitä, että nyt tuli heidän kertomansa mukaan oikeudenmukainen päätös.. Lapset sanoivat kommentissaan, että päätös auttaa heitä kaikkia jatkamaan elämää eteenpäin.
Asianajaja Hanna Söderlund välitti kommentit sähköpostitse.. Lisäksi Auerin asianajaja Markku Fredman nosti esiin ajatuksen turvallisuustutkintalain mukaisesta tutkinnasta ja OTKESin selvityksestä.. Fredmanin mukaan arvioinnissa pitäisi tarkastella laajemmin kaikkia toimijoita: sosiaalitoimea, poliisia, tuomioistuinta, syyttäjiä sekä asianajajia.. Hänen tavoitteenaan on, että toimintatapoja voitaisiin parantaa niin, ettei vastaavaa tapahtuisi.
Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että todistelu uudessa oikeudenkäynnissä tuki sitä, ettei rikoksia tapahtunut.. Fredman sanoi, että käräjäoikeus toteaa aikanaan esitetyn näytön, jota tuotiin uudelleen esiin, olevan sitä, joka ei hänen käsityksensä mukaan tue syytteitä.. Fredmanin mukaan somaattista tai muuta näyttöä ei ollut, ja tältä osin hänen mukaansa hovioikeus on päätynyt aikanaan toiseen suuntaan.
Seuraavaksi korvausten käsittely alkaa.. Fredman kertoi, että keskustelut korvauksista ovat käynnistymässä ja että käytössä on hänen mukaansa vahvoja, vakiintuneita käytäntöjä siitä, millaisia korvauksia tuomitaan.. Hänen mukaansa tavoitteena ei ole poiketa siitä linjasta, jota on aikaisemmin noudatettu.
Ihle puolestaan oli asianajaja Kaarle Gummeruksen mukaan tyytyväinen ja helpottunut. Gummerus kertoi, ettei heillä ole vielä tarkoitus ottaa julkisesti kantaa vaadittaviin korvauksiin, vaan palata niihin vasta siinä vaiheessa, kun selviää, onko tuomio lopullinen vai jatkuuko prosessi.
Gummerus piti tärkeänä myös sitä, että oikeudenkäynti oli pääosin julkinen.. Hänen mukaansa Auerin henkilöön ja tapaukseen on liittynyt paljon julkisuutta Suomessa, ja siksi ihmiset voivat hänen mukaansa lukea julkisen tuomion sekä yksityiskohtia ja muodostaa käsityksen siitä, että henkilöt ovat hänen näkemyksensä mukaan aikanaan tuomittu väärin perustein.
Syyttäjänäkökulma ei ole täysin yhteneväinen.. Erikoissyyttäjä Leena Koivuniemi kuvaili keskiviikkona, että syyttäjät olivat hieman pettyneitä ratkaisuun.. Koivuniemi sanoi, ettei ryhmässä ollut odotettu näin päätyvää lopputulosta.. Hän viittasi siihen, että oikeus katsoi Auerin lasten alkuperäisten kertomusten olleen luotettavuudessa ongelmallisia ja että esimerkiksi somaattinen näyttö ei hänen mukaansa tukenut lasten kertomuksia.
Koivuniemen mukaan maanantaina keskustellaan valituksen tekemisestä hovioikeuteen. Hän kertoi, että valtakunnansyyttäjän kanssa ei ole vielä ehditty käydä tarkempaa keskustelua, koska tämä on virkamatkalla, mutta asia käsitellään hänen mukaansa tulevana maanantaina syyttäjien kesken.
Ratkaisu tuo yhden etapin tähän pitkään ja raskaaseen prosessiin, jossa näyttö ja kertomusten luotettavuus ovat olleet keskiössä.. Samalla se avaa kysymyksiä siitä, mihin suuntaan tapaus etenee: jatkuuko juttu, ja millaisia mahdollisia korvaus- ja tutkintakysymyksiä käsittelyyn tulee.. Auerin ja Ihlen asianajoissa korostuu ajatus siitä, että järjestelmästä ja sen toimintatavoista pitäisi saada vahvempi kokonaiskuva – ei vain yksittäisen tuomion kautta, vaan myös siitä, mitä vastaavissa tapauksissa voidaan jatkossa tehdä paremmin.